Mun blogittelujen vähyydestä johtuen aiheet menee nyt ihan miten sattuu, ilman sen suurempia ajoituksia. Keskellä viikkoa alkoholikeskustelu, loistavaa.
Tosiaan, viime viikonloppuina olen käynyt vähän juhlimassa milloin missäkin tilaisuudessa. Pari viikkoa sitten ystävällä oli synttäripartyt kotonansa, ja sinne sitten oli meno. Nautin äärettömän paljon hyvistä juhlista, ihmisten seurasta ja juhlimisesta yleensäkin. Ainoa mitä mun illasta puuttuu, ja joka osalla on juhlien keskipiste, on alkoholi.
Päädyin tuohon ratkaisuun 14-kesäisenä, eli samoihin aikoihin kun osa kavereista alkoi puhua ryyppäämisestä. En ole vielä tähän päivään mennessä kertaakaan alkoholia kaatanut kurkustani alas, rippiviinitkin jäivät alttarin reunalle ilman sen suurempia häpeämisiä (tosin voi johtua myös mun ajatuksista uskontoa kohtaan noin yleisesti, mutta siitä lisää myöhemmin). Olen kuitenkin niitä ihmisiä, jotka kokeilevat. Pari vuotta sitten tuli luvattua parille kaverille, että saavat käyttää mut baarissa jossain vaiheessa. Eli eiköhän se kerta tule kokeiltuakin.
Toisin kun osa tuntuu uskovan, ei ole niin vaikea olla absolutisti juovien joukossa. Jos hommaa ei mainosta, niin ei sitä kukaan huomaa ennen kuin tilanne iskee päälle. Tuo itsensä ja oman "paremmuutensa" esilletuominen on aivan uskomattoman vittumaista touhua, ja sen lisäksi porukalla on joku hirveä hinku aloittaa juomien tarjoilu ja "maista maista ei se sua tapa vittu"-mantran hokeminen aina kun tuo juomattomuus tulee esille. Toisaalta toisella puolella vaakaa on sitten nämä, jotka pyytelevät anteeksi juomistaan ja kertovat kuinka kunnioitettavaa on, kun voi olla juomatta.
En mä ole tullut juhliin tuomitsemaan tai moralisoimaan muitten juomista. Mitä se mua kiinnostaa? Jos itse tykkäät, niin hieno homma. Jos mua ällöttäisi ja ärsyttäisi muiden juominen, niin ehkä en tulisi sinne paikalle saakka ihan vain pilaamaan muiden iloa ja paasaamaan kuinka inhottavia kaikki on. Valehtilisin kuitenkin, jos väittäisin etteivätkö kännipäissään horjuvat ja lääppivät tyypit olisi aika sakkia. Vaan voiko joku rehellisesti sanoa tykkäävänsä?
Kaikki nuo edellämainitut tilanteet on tullut koettua useamman kerran. Joku tuli kerran huutamaan siitä kuinka oon juhlissa vain vittuillakseni ja ilkkuakseni ja pilaamassa muiden ilon. Toinen vinkui mua juomaan sen siideristä noin 45 minuuttia, yksi kaatoi mun limsalasiin kossupullostansa ihan vain nähdäksensä mun juovan (onneksi yksi parempi tuttu huomautti tuosta ajoissa) ja uskoi näin peruuttavansa mun absolutismin. Anteeksi mitä? Ihan vain neuvona, jos tulee absolutisti vastaan, niin älkää tarjotkko juomia. Kyllä se osaa itsekin hankkia ne, jos huvittaa.
Juhlissa ihmisiä kiinnostaa yllättävän paljon syyt tuohon, että miksi ei alkoholi maistu. Musta on aina mukava jutella aiheesta, vaikka alkaahan se tietyssä pisteessä ärsyttämään, kun joutuu samoihin kysymyksiin ja ennakkoluuloihin vastailemaan.
Omat syyni juomattomuuteen ovat lähinnä se, etten pidä alkoholin hajusta tai sen mausta (vaikka en ole juonut, olen kyllä kielellä maistellut saadakseni vähän tajua mausta). Tämän lisäksi pidän itseni hallitsemisesta, ja koen voivani pitää hauskaa vaikken nyt olisikoaan puoliksi tajuttomuuden tilassa. Ja kyllä, tajuan, että alkoholia voi nauttia myös sopivissa määrin ilman älytöntä örvellystä.
Ja ennen kuin joku viilaa pilkkua tuosta absolutisti-sanasta: olen tietoinen, että se kaikessa laajuudessaan koskee myös tupakkatuotteista ja huumeita. Arkikielessähän se kyllä on supistunut lähinnä tarkoittamaan alkoholia, mutta omalla kohdalla se pätee myös noihin kahteen edelliseen ja lisäksi kofeiiniin. Lähentelisi Straight Edgeä jos kuuntelin vielä HC-punkkiakin. Muttakun en. ;<
