Taas Näin

Okei, kello on nyt... varttia vailla kaksi ja on maanantain ja tiistain välinen yö. Mitä tähän aikaan opiskelijan kuuluisi tehdä, varsinkin kun seuraavana päivänä on koe tiedossa? Niinpä, vastaus ei ainakaan ole: "Olla valveilla". Mitä teen? No juuri sitä.

Vitutus on taas aika korkeilla tasoilla huitelemassa, lähinnä siksi, ettei mikään mene putkeen. Huomenna on tosiaan psykologian koe, yksi vaikeimmista kursseista asiasisällöltään, eikä lukeminen tietenkään mennyt putkeen. Kyse ei ole siitä, etteikö mua kiinnostaisi aihe. Oon oikeasti todella kiinnostunut psykasta, mutta en vaan saa luettua, vaikka mikä olisi. Aina löytyy jotain muuta tekemistä, ja seköslaittaa vähän kiehumaan.

Toinen ärsytyksenjuuri on piirtämisessä. Tänään taas tuli väännettyä muutamakin sivu sarjakuvaa ja aloitettua uutta työtä (kun olisi pitänyt lukea kokeisiin), ja tuntuu ettei siitä tule mitään. Pelkkiä hutasuja taas vaihteeksi. Kuinka tässä voi kehittyä? Mulla on niin valtava halu kehittää mun taitoja, että nää jumit on aivan uskomattoman turhauttavia ja saa vaan itkemään, oikeasti. Niitä on ollut aivan liikaa viimeisen vuoden aikana... Tuntuu että oon edelleen samalla tasolla kuin yläasteella.

Mulla oli tarkoitus postailla aina välillä juuri noita töitäkin tänne, mutta aika harvakseen saa mitään valmiiksi. Laitetaan yksi tähän loppuun, aika hyvin kuvastaa mun mielialaakin tällä hetkellä.

Hyvät yöt, lisää myöhemmin.

Raadollisuutta

Oon osa eräänlaista proggista, musikaalia, jonka tämä ryhmä tekee alusta loppuun itse (koreografiat, musiikit, lavastukset, puvustukset, tarina yms). Ryhmä on todella hyvä ja osaava, vaikka tässä ei ammattilaisia ollakaan. Juttu otetaan kuitenkin vakavasti.

Koko hommaan kuuluu useiden tuntien harjoitukset (viime viikonloppuna aikaa kului noin 12 tuntia), sekä täysi omistautuminen. Harjoituksesta ei saa olla poissa, muuten tulee lähtöpassit. 

Ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja mukavia toisilleen. Kaikkia kunnioitetaan, ja mielipiteet otetaan huomioon. Viimeisimpien harjoitusten aikana alkoi kuitenkin puhtoiseen pintaan tulla säröjä...

Useiden tuntien puurtamisen jälkeen, oli kaikilla semmoinen olo, ettei homma edistynyt yhtään mihinkään suuntaan. Ohjaajamme "metodi" näytti käsittävän paikallaanistumista toisten ryhmien käydessä omia juttujaan ihan ruohonjuuritasolta. Ei se muuten haittaisi, mutta aika olisi voitu käyttää hyväksi myös musiikkien hiomiseen. Monet näyttivät tulleen samaan lopputulokseen, ja katsomossa alkoi supina. Jollain oudolla tasolla musta oli hirveän viehättävää katsoa, kuinka ihmisten silmiin syttyi joku aivan uusi palo, semmoinen joka sisältää hippusia vääryyttä, katkeruutta, väsymystä. Semmoinen... Semmoinen jota pidätellään syvällä sisällä, piilossa muiden ihmisten katseilta. Leikitään täydellistä, leikellään se oma pinta palasista asioita, jotka näyttävät hyvältä. Tuo on niin alkukantainen tunne, että musta on äärettömän kiehtovaa kun se pääsee noin valloilleen ilman hirvittäviä suojamuureja. Vau.

Kuvaa, kuvaa

Jee jee, kone on taas mun käskynvallassa. Eipä siinä sen vakavempaa ongelmaa sitten ollut kuin että tuuletin heittänyt henkensä yhdessä saranoiden kanssa. Toimii taas täysin. Korjaajani lupasi laittaa myös Windows seitosen XP:n tilalle, ja minä tyhmyri suostuin ennenkuin tajusin, minkä vahingon se aiheuttaisi. En saanut ketään kiinni, joten ei auttanut kuin odotella ja miettiä, mitä kaikkea pitää hankkia uusiksi. 

Kun koneen sain kotia takaisin, oli aika helpotus huomata, että kaikki omat jutut olivat vielä ihan paikallaan. Kyllä voi tykätä omasta koneesta. <3 Samalla pääsin myös skannailemaan noita valokuvia ja piirrustuksia. Aikasemmin, kun kerroin kamerasta, lupasin jollekulle laittavani kuvatuksia tänne. Eli ensimmäinen erä tuleekin sitten jo nyt. :)

 

 

 

Semmoista. :) Pahoittelen noita sinisiä viivoja kuvissa, en ole ihan varma ovatko ne valokuvausliikeen moka vai kiinni kamerastani (ei ole tiloja eikä taitoja kehittää kuvia itse)... Pitäisi käydä kysäisemässä.

Nyt muistaessani, jos huvittaa seurata näitä minun juttujani näin muutenkin, niin käykää ihmeessä tsekkailemassa sarjakuvablogini! Linkki on tuossa oikealla puolellakin, mutta tässä tulee vielä: Rotan Elämää 

Lisää kuvailuja tulee vielä myöhemmin, tässä kaikki tällä kertaa. Loppuun vielä kuvaa minusta ja keijusta. :)

 

Urotekoja

Yritän pakottaa itseni aina ajoittain päivittelemään blogia kaikista joulusumista ja tietokoneongelmista huolimatta. Voin kertoa, että vitutus on äärettömän suuri, vaikka laiskalta vaikutankin. Sain kaikki hommat toimimaan ja tietyn rutiininkin itselleni näihin kirjoittelemisiin, sarjisblogiinkin tuli piirrettyä kun skanneri oli helposti ja nipeasti käytettävissä. Menikin vähän liian hyvin.

Aukaisin juuri äsken oman tietokoneeni lähinnä pelastaakseni sieltä mitä kykenen. En halua luottaa tässä asiassa kummisetääni (jolta koneen sain), koska edellinen tietsikka hajosi pari vuotta sitten, joutui korjaukseen sedälle ja jäi sille tielle. Liian paljon menetettävää, kun olen nyt muutaman vuoden ajan kerännyt kaikkein tärkeimmät jutut tuon elektroniikkakasan uumeniin. Vittu. Ei kannattaisi luottaa, juu. Onneksi suurin osa kuvista on tullut aina suoraan siirretyksi muistitikulleni, joten vain murto-osa niistä on vielä kovalevyllä. Nyt kun saisi kaikki teksti, meselokit ja salasanat talteen, niin hyvä tulisi.

Olen muuten ollut melko ahkera tänä jouluna. Tein kaikki lahjat itse (osa odottaa vielä viimeistelyä, minä ja minun aikatauluni), meinasin kuvatkin ottaa mutta unohtui tietenkin. (Josta tuli mieleeni, että ne Zenit-kuvatkin ovat tulleet, mutta en pääse skannailemaan! Laitan ne tänne sitten myöhemmin!) TOivottavasti porukka tykkää vain. :) Listalla on ollut nyt heijastinta, pussia ja nyssykkää, muistikirjaa (rakastan niiden tekemistä) sun muuta. Sisko jo ehdotti, että jahka aikaa riittää, perustaisin nettikaupan jossa noita tuotoksia möisin. Tuskin niitä kukaan edes ostaisi. :D

Keijukin tulee tänne jo neljän päivin kuluttua! Uskomatonta, miten aika lentää. Vasta tuskailtiin 68 päivän tienoilla. Ei valittamista, kylläkään! 

Vähän updatea siis, toivottavasti saan useammin siskon konetta lainailtua, jotta ehtisin päivittelemään. Pitäkää peukkuja. :)

Hyvää joulua!

Jälkilisäys: kaikkien tiedostojen siirtäminen muistitikulle onnistui hienosti. Yksi stressinaihe vähemmän. <3
 

Tauko

Anteeksipyynnöt vähästä päivittelemisestä. Eräs kaunis lauantai musiikkia kuunnellessani ja surffaillessani kuulin outoa ääntä ja kohdentaessa katsettani huomasin, että tietokoneen sivusta tuli savua... Aika nopeasti näppäisin laitteen kiinni. Eli konetta ei ole käytössä, ja aikataulukin on sen verran kiireinen, ettei löydy aikaa kirjastossa istumiseen. Koitan löytää päivittelyhetkiä!

Hyviä joulunodotuksia!

<3

Hohhoijaa.

Vähitellen alkaa huolestuttamaan nämä muutokset omassa itsessäni ja mielessäni. Aina niin rauhallisesta ja iloisesta ja auttavaisesta tytöstä on kasvanut tuuliviiri jonka mieliala heittelee, joka tekee mitä tykkää ja ajattelee mitä haluaa. Tiedä sitten näiden muutosten hyvyydestä ja pahuudesta.

En muista olenko jo kuinka paljon tänne blogiin avautunut mun tunteista ja tavoista tuntea mitään ketään kohtaan. Taikka sitten noiden tunteiden näyttäminen, samaan kastiin kai kaikki kuuluvat.

Ensimmäiset muutokset alkoivat tapahtua noin vuosi sitten, kun itkin ensimmäistä kertaa elokuvaa katsoessani. Tämä ei todellakaan kuulu tapoihini, koska kansikuvani on kova eikä tunteita päästetä valloilleen. Tuota on nyt sitten tapahtunut ihan säännöllisin aikavälein, aina jos elokuvassa tulee nyyhkykohtausta. Ihmisiä kohtaa en ole paljoa tuntenut ja viihdyn hyvin yksikseni. Siksi ihastuminen ja sen tunnustaminen esimerkiksi Keijulle on ollut äärimmäisen vaikeaa ja se on koetellut meitä kumpaakin. Mielessä pyörii aina feikkaaminen ja se, olenko puhunut totta itselleni. Mistäpä sitä tietää? Todellisuus iskee päin naamaa aika nopeasti, ja nauraa vielä paskaiset naurut perään: "Menitpäs taas lankaan!"

Mielialanvaihtelut tulevat aika nopeasti ilmi, kun joku pikkuinenkin juttu saattaa saada aikaan hirveät itkupotkunyrkkeilyt. Tosin pahimmissa tilanteissa myös kuukaudenkierrolla on merkitystä. Ei se silti kata kaikkea.

Pohdintaa taas tutusta aiheesta siis. Vähän vähille jäänyt kirjoittelut viimeaikoina, mutta anteeksiannan itselleni hirveän joulukiireen vuoksi. Koneeni alko sylkeä savua muutama päivä sitten, eivätkä pikapäivitykset siis onnistu. 

Suunnitelmissa olisi tehdä tänä vuonna noin 90% joululahjoista itse, ja ihan hyvältä näytttää. Tarveaineet on hankittu, ja tänään alkaa ompelu ja värkkäily. Mukavampaa kuin kaupoissa kiertely. Lisäksi työn alla on noin sata piirrustusta sekä kilpailutyö, joka pitäisi saada valmiiksi muutama viikon kuluessa. Vähän meinaa hoppu tulla. Olen kuitenkin optimistisella mielellä tuon työn kanssa, ehkäpä pääsen edes muutaman kalikan iskemään voittajaehdokkaiden rattaisiin. Dream on, girl.

 

Päiviä

Pakko päivitellä vähän, luulette muuten, että olen taasen lopettamassa kokonaan. 


Ei sentään, täällä on vain ollut ihan hirmuinen hoppu. Koeviikko on tällä hetkellä täysillä päällä (itse asiassa viimeistelin 10 minuuttia sitten ruotsin kokeeni, joka meni aika täysillä penkin alle. Myöhästyin aamun kuuntelustakin useamman sattuman vuoksi ja menetin mahdolisuude 20 pisteeseen. Toivottavasti pääsee läpi kurssista). 


Kipeänäkin on ehditty useampikin päivä olemaan, mutta ei mitään sen vakavempia. Possuflunssat eivät ole päällä, enkä sitä jaksa todellakaa edes miettiä. Ei jaksa innostua nyt tuosta hälinästä.


Jotakin iloista kerrottavaa kuitenkin: Keiju ja minä seurustelemme vihdoinkin "virallisesti". Seurustelu itsessään ei ole se maailman tärkein juttu minulle, mutta on mukava kun voi oikeasti kutsua "tyttöystäväksi" eikä vain "siksi tytöksi". Hymyilyttää.


Kuukausi siihen, kun neiti tulee tänne. 10 päivää aikoo viettää Suomessa, ja siitä otetaan kyllä ilo irti. Lisää myöhemmin!