keskiviikkona 25. marraskuuta 2009

Päiviä




Pakko päivitellä vähän, luulette muuten, että olen taasen lopettamassa kokonaan. 


Ei sentään, täällä on vain ollut ihan hirmuinen hoppu. Koeviikko on tällä hetkellä täysillä päällä (itse asiassa viimeistelin 10 minuuttia sitten ruotsin kokeeni, joka meni aika täysillä penkin alle. Myöhästyin aamun kuuntelustakin useamman sattuman vuoksi ja menetin mahdolisuude 20 pisteeseen. Toivottavasti pääsee läpi kurssista). 


Kipeänäkin on ehditty useampikin päivä olemaan, mutta ei mitään sen vakavempia. Possuflunssat eivät ole päällä, enkä sitä jaksa todellakaa edes miettiä. Ei jaksa innostua nyt tuosta hälinästä.


Jotakin iloista kerrottavaa kuitenkin: Keiju ja minä seurustelemme vihdoinkin "virallisesti". Seurustelu itsessään ei ole se maailman tärkein juttu minulle, mutta on mukava kun voi oikeasti kutsua "tyttöystäväksi" eikä vain "siksi tytöksi". Hymyilyttää.


Kuukausi siihen, kun neiti tulee tänne. 10 päivää aikoo viettää Suomessa, ja siitä otetaan kyllä ilo irti. Lisää myöhemmin!

maanantaina 16. marraskuuta 2009

Laukkujuttuja

 

Moikka taas! Vähän oli kiireinen viikonloppu ja monenmoista leikisti tapahtui ja siksi jäi postailut vähemmälle. Laitan tuommoisen ihanan "Mitä on laukussasi"-jutun tänne väliaikais korvikkeeksi, myöhemmin siiten kunnon postausta peliin.

Hyväää viikonalkua! <3 

PS. Tuon kuvan pitäisi suurentua klikkaamalla, en ihan varma ole.

PS x2. GoodBooksien logo ei ole hyvistä kirjoista, vaan ihanasta bändistä.

perjantaina 13. marraskuuta 2009

Blue





 



Näitä päiviä.

torstaina 12. marraskuuta 2009

Diana, oi Diana!

Joulu lähestyy, ja multa kyseltiin mahdollisia joululahjatoiveita. Ei tarvinnut kovin moneen kertaan miettiä, ja ajattelin tässä ehdottaa erästä esinettä, jota olen jo kuukaudet himoinnut ja katsellut. Liian köyhä vain ostelemaan itse mitään tämmöisiä.




Tuohan on siis Diana F+ lomografia-kamera. Ei siis mitään digihössötyksiä, vaan rehellisestä filmikamaa. Erikoisuus tuossa on se, että kuvat ovat sitten aivan jotain muuta, kuin mitä normi filmikameralla otetaan.

 


Tarvitseeko selittää, miksi tykkään kamerasta? Ilman salamaa tuo laitehan olisi noin 40€, salaman kanssa ~80€. Lisäosiahan saisi ostettua vaikka mill mitalla, mutta tuolla pärjättäisiin ainakin aluksi aivan hyvin. Kustannuksia postituksestahan toki tulisi, mutta kannattaa koittaa, vai mitä? Kyllä minä tuon masiinan joku päivä vielä saan, vaikkei se ensi joulu olisikaan.

Tuli taas hyvä mieli, kun tsekkaili noita kuvia.

Itselläni on jo yksi erään sortin kamera, lasketaan myös noihin lomografiavekottimiin paremman tiedon mukaan. Kyseessähän on Zenit-e, vanha venäläinen kamera. Linssin läpi kaikki näyttää kyllä nätiltä, nyt vain odotellaan, että ensimmäinen rulla tulee täyteen ja saan sen kehitettäväksi. Siinä on kyllä oma hohtonsa, kun odottelee kuvien valmistumista. :)





Tuossapa zenittikin kököttää. Triviatietona, tuo kamera painaa kilon. Pieni mötikkähän se. 

Joulua odotellessa...

keskiviikkona 11. marraskuuta 2009

Juhlimista ja juomia



Mun blogittelujen vähyydestä johtuen aiheet menee nyt ihan miten sattuu, ilman sen suurempia ajoituksia. Keskellä viikkoa alkoholikeskustelu, loistavaa. 

Tosiaan, viime viikonloppuina olen käynyt vähän juhlimassa milloin missäkin tilaisuudessa. Pari viikkoa sitten ystävällä oli synttäripartyt kotonansa, ja sinne sitten oli meno. Nautin äärettömän paljon hyvistä juhlista, ihmisten seurasta ja juhlimisesta yleensäkin. Ainoa mitä mun illasta puuttuu, ja joka osalla on juhlien keskipiste, on alkoholi. 

Päädyin tuohon ratkaisuun 14-kesäisenä, eli samoihin aikoihin kun osa kavereista alkoi puhua ryyppäämisestä. En ole vielä tähän päivään mennessä kertaakaan alkoholia kaatanut kurkustani alas, rippiviinitkin jäivät alttarin reunalle ilman sen suurempia häpeämisiä (tosin voi johtua myös mun ajatuksista uskontoa kohtaan noin yleisesti, mutta siitä lisää myöhemmin). Olen kuitenkin niitä ihmisiä, jotka kokeilevat. Pari vuotta sitten tuli luvattua parille kaverille, että saavat käyttää mut baarissa jossain vaiheessa. Eli eiköhän se kerta tule kokeiltuakin.


Toisin kun osa tuntuu uskovan, ei ole niin vaikea olla absolutisti juovien joukossa. Jos hommaa ei mainosta, niin ei sitä kukaan huomaa ennen kuin tilanne iskee päälle. Tuo itsensä ja oman "paremmuutensa" esilletuominen on aivan uskomattoman vittumaista touhua, ja sen lisäksi porukalla on joku hirveä hinku aloittaa juomien tarjoilu ja "maista maista ei se sua tapa vittu"-mantran hokeminen aina kun tuo juomattomuus tulee esille. Toisaalta toisella puolella vaakaa on sitten nämä, jotka pyytelevät anteeksi juomistaan ja kertovat kuinka kunnioitettavaa on, kun voi olla juomatta.

En mä ole tullut juhliin tuomitsemaan tai moralisoimaan muitten juomista. Mitä se mua kiinnostaa? Jos itse tykkäät, niin hieno homma. Jos mua ällöttäisi ja ärsyttäisi muiden juominen, niin ehkä en tulisi sinne paikalle saakka ihan vain pilaamaan muiden iloa ja paasaamaan kuinka inhottavia kaikki on. Valehtilisin kuitenkin, jos väittäisin etteivätkö kännipäissään horjuvat ja lääppivät tyypit olisi aika sakkia. Vaan voiko joku rehellisesti sanoa tykkäävänsä?

Kaikki nuo edellämainitut tilanteet on tullut koettua useamman kerran. Joku tuli kerran huutamaan siitä kuinka oon juhlissa vain vittuillakseni ja ilkkuakseni ja pilaamassa muiden ilon. Toinen vinkui mua juomaan sen siideristä noin 45 minuuttia, yksi kaatoi mun limsalasiin kossupullostansa ihan vain nähdäksensä mun juovan (onneksi yksi parempi tuttu huomautti tuosta ajoissa) ja uskoi näin peruuttavansa mun absolutismin. Anteeksi mitä? Ihan vain neuvona, jos tulee absolutisti vastaan, niin älkää tarjotkko juomia. Kyllä se osaa itsekin hankkia ne, jos huvittaa.


Juhlissa ihmisiä kiinnostaa yllättävän paljon syyt tuohon, että miksi ei alkoholi maistu. Musta on aina mukava jutella aiheesta, vaikka alkaahan se tietyssä pisteessä ärsyttämään, kun joutuu samoihin kysymyksiin ja ennakkoluuloihin vastailemaan.


Omat syyni juomattomuuteen ovat lähinnä se, etten pidä alkoholin hajusta tai sen mausta (vaikka en ole juonut, olen kyllä kielellä maistellut saadakseni vähän tajua mausta). Tämän lisäksi pidän itseni hallitsemisesta, ja koen voivani pitää hauskaa vaikken nyt olisikoaan puoliksi tajuttomuuden tilassa. Ja kyllä, tajuan, että alkoholia voi nauttia myös sopivissa määrin ilman älytöntä örvellystä.


Ja ennen kuin joku viilaa pilkkua tuosta absolutisti-sanasta: olen tietoinen, että se kaikessa laajuudessaan koskee myös tupakkatuotteista ja huumeita. Arkikielessähän se kyllä on supistunut lähinnä tarkoittamaan alkoholia, mutta omalla kohdalla se pätee myös noihin kahteen edelliseen ja lisäksi kofeiiniin. Lähentelisi Straight Edgeä jos kuuntelin vielä HC-punkkiakin. Muttakun en. ;<

tiistaina 10. marraskuuta 2009

Tunteita ja tuulia ja niin edelleen.

 
Musta on tosi outoa, miten nopeasti jotkut asiat muuttuu.
Pienemmistä jutuista aloittaen: Mun mieliala heittelee suunnasta toiseen aivan hillitöntä vauhtia. Ensin nauran ja olen iloisempi kuin aikoihin, kohta itken ikävää ja kurjuutta. Toisaalta oon iloinen, et en oo se sama kivikasvo enää, kuin mitä olin noin kaksi vuotta sitten, mutta toisaalta nuo tunteenpurkaukset ja elokuvaitkut ärsyttää välistä aivan suunnattomasti.

Viime kesän aikana tapahtui aika isoja muutoksia mun elämässä. Löysin parin ihmistä, joista on tullut mulle tähän mennessä aivan äärettömän rakkaita ja läheisiä. Pariskunta sattuvat vieläpä olemaan, löysivät toisensa siinä samoihin aikoihin kun me alimme keskenämme hengailemaan. Samoihin aikoihin myös Keiju astui elämääni, tosin aluksi vain ystävänä eikä sen suurempaa kipinää ollut pelissä. Nyt kaikki on jo suuremmassa mittakaavassa, ja kaikki mun käsitykset itsestäni kääntyneet ihan päälaelleen.

Olin oikeastaan ehtinyt jo tottua ajatukseen yksinelämisestä. Syynä ei ollut se, etteikö vientiä olisi ollut, mutta minua ei vain kiinnostanut. Vaikka olenkin varovainen ihmisten tunteiden kanssa, käy usein näin: Joku osoittaa mielenkiintoansa → Minä testailen, varovasti antamatta kuitenkaan itseäni mukaan peliin → Totean, ettei tästä kai mitään tule. Tottakai huomio on imartelevaa. Noin on käynyt jo useamman kerran.

Itseäni harvoin kiinnostavat ihmiset. En jaksa katsella kaupungilla vastaanutulevia sillä silmällä, tai kääntyä katsomaanjonkun persettä. En vain ole päässyt oikein perille tuosta tähän mennessä. Seurassa en osoita kiinnostustani, vaan istun välinpitämättömänä. En tarkoita tällä ylimielisyyttä tai sitä, ettei seura kiinnosta. Välinpitämättömyys koskee vain tuota seksuaalista kiinnostusta.

Jossakin vaiheessa varmaan lisää tästä, nyt pyörii liian monta asiaa samaan aikaan päässä.


keskiviikkona 28. lokakuuta 2009

Tanssi



Trsssss..... Kappale vaihtuu. Musiikki kajahtaa ilmoille aiheuttaen samalla joukkoryntäyksen tanssilattialle. Kehot liikkuvat musiikin mukana estottomasti levittäen luonnollista lämpöään ja tuoksuaan, joka täyttää illan.

Suljetut silmät, kasvot kohti kattoa. Tummat hiukset, verenpunainen hame, huulet tyydyttyneessä hymyssä. Tyttö tanssii antaen olkapäidensä liikkua, käsiensä hyväillä ilmaa ja mielensä sulaa yhteen muiden kanssa. Sääntöjä tanssiin ei ole. 

Tiedätkö sen tunteen? Voisit pysyä siinä tilassa ja hetkessä ikuisesti, saman kappaleen soiden tunnista toiseen ja tuon euforian silti pysyvän yllä. Toisten kehojen lämpö ja liike ympärillä aiheuttaa uskomattoman huumaavan tunteen, jota ei keinotekoisesti voi aiheuttaa.